| Kantapöytä Lösähdin matkalaukkuineni laivan sisääntulokerroksen nahka- sohvalle. Hiki valui norona kasvoiltani. Tukka hiosti kaulani ympärillä. Pulssi tasaantui vasta lähellä Waxholmia. Onneksi tuttuja ei ollut todistamassa ”Sirkka-Liisan tunnelijuoksua”, siksi laivaan ehtimisiäni myös kutsuttiin. Tämä sai olla viimeinen kerta, kun juoksin laivaan. Turusta lähtiessä olin aina ajoissa satamassa. Miksi Tukholmasta oli vaikeampi ehtiä laivaan kuin Turusta? Johtuikohan se pakkomatkustamisesta? Eikö tämä milloinkaan lopu? Ajatus tunki esiin kuin routa. Samassa iski morkkis. Jonain päivänä tekisin sen viimeinen matkan isän luokse. Ja mitä sitten? Työnsin epämiellyt- tävät ajatukset pois mielestäni. Loppujen lopuksi jokainen oli oman laivamatkansa seppä. Tukholma-Turku -reittiä olin... Lue lisään antologiasta Pirunsilmä - Fansögon |